Suomen koronastrategiaa ollaan kovalla tohinalla päivittämässä. Samaan aikaan deltamuunnos leviää ärhäkästi varsinkin nuorten ja rokottamattomien keskuudessa. Rokotukset kuitenkin etenevät ja paineet rajoitustoimista luopumiseksi ovat kasvaneet. Onko tukahduttaminen enää mahdollinen tai mielekäs lähestymistapa?

Koronaepidemian pysäyttäminen ei ole koskaan ollut hallituksen omaksuman hybridistrategian tavoitteena. Pian yli vuoden jatkunut epidemia on aiheuttanut suoraan ja epäsuoraan suuria vahinkoja, joiden kaikki vaikutukset eivät näy tänään tai edes huomenna.

Koronarokotteiden nopea kehittäminen on lääketieteellinen ihme, mutta rokotteet eivät toistaiseksi ole koronapandemian ratkaisukeino. Rokotteet tukevat pidemmällä aikavälillä muita puolutuslinjoja, mutta ovat riittämätön toimenpide tartuntaketjujen katkaisemiseksi ja rajojen terveysturvallisuuden vahvistamiseksi nyt.

Suomen lukkiutuminen hybridistrategiaan maksaa aikaa, rahaa ja ihmishenkiä. Koordinaatiokaaos ei helpota tilannetta, kun kaikkien päätösten tueksi vaaditaan “varmaa” tietoa siitä, mitä joskus tulevaisuudessa tapahtuu. Nyt on parasta toivoa, että rokotukset etenevät kesää kohti valonnopeudella.

Koronamuunnosten “yllättävä” yhteisöleviäminen aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia hybridistrategian testaa, jäljitä, eristä -toimintamallille, jonka vuoksi odotettavissa on taas uusien rajoitustoimien aalto. Näin on toimittu tähänkin asti ja tullaan toimimaan niin kauan, kunnes hallitus asettaa nollatavoitteen ja/tai ihmisiä onnistutaan rokottamaan riittävä määrä väestöimmuniteetin saavuttamiseksi. Taudin leviäminen väestöimmuniteetin saavuttamiseksi ei ole mielekäs vaihtoehto.

Rokotteet tarjoaisivat utopistisessa skenaariossa välittömän exit-strategian koronakriisistä, mutta hirttäytyminen rokotteisiin ei takaa turvaa tulevalle keväälle. Virusmuunnosten pysäyttäminen rajoille ja Suomen sisäinen aggressiivinen tukahdutus ovat tie pois välittömästä tilanteesta.