Suomen koronastrategiaa ollaan kovalla tohinalla päivittämässä. Samaan aikaan deltamuunnos leviää ärhäkästi varsinkin nuorten ja rokottamattomien keskuudessa. Rokotukset kuitenkin etenevät ja paineet rajoitustoimista luopumiseksi ovat kasvaneet. Onko tukahduttaminen enää mahdollinen tai mielekäs lähestymistapa?

Pikatestausmahdollisuuksien laajentaminen kansalaisten arkiseen käyttöön on aihe, josta ei ole Suomessa toistakseksi juurikaan keskusteltu. Monissa maissa, kuten Itävallassa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja tietyissä Yhdysvaltain osavaltioissa, pikatestausta on tarjolla myös maallikoille kotikäyttöön.

Myös Suomessa pikatestauksen laajentamista maallikkokäyttöön tulee vakavasti harkita, kun pikatestausteknologia jatkuvasti kehittyy ja erilaisia uusia pikatestausmalleja ja -strategioita on eri puolilla maailmaa jo käytössä.

Globaalin koronapandemian aikana laajamittaisen testauksen merkitys on vähitellen ymmärretty. Siinä, missä vielä pandemian alkuaikoina testiin ei päässyt edes oireisena, nykyisin ajatus on muuttunut monissa maissa siihen suuntaan, että jopa altistuneet ohjataan testiin niin sanotusti varmuuden vuoksi.

Koronatestaamisen regiimi nojaa edelleen vahvasti terveydenhuollon piirissä tehtävään ammattimaiseen testaukseen, mutta ehkä varsinkin exit-strategiaa on syytä täydentää jonkinlaisella säännöllisen, laajan ja nopean väestötestaamisen mallilla, jonka yhtenä kivijalkana voisivat olla maallikoiden itse tekemät pikatestit kotona ja työpaikoilla.

Koronaepidemian pysäyttäminen ei ole koskaan ollut hallituksen omaksuman hybridistrategian tavoitteena. Pian yli vuoden jatkunut epidemia on aiheuttanut suoraan ja epäsuoraan suuria vahinkoja, joiden kaikki vaikutukset eivät näy tänään tai edes huomenna.

Hallitus omaksui viime vuoden toukokuussa hybridistrategiaksi kutsutun lähestymistavan koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Usein on puhuttu, että hybridistrategia olisi joukko keinoja koronaviruksen leviämisen estämiseksi tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta hybridistrategiassa ei ole selkeästi määriteltyjä tavoitteita. Ja tavoitteiden puuttuminen tekee hybridistrategian arvioinnista hyvin vaikeaa ellei peräti mahdotonta.

Hallituksen poukkoileva hybridistrategia on johtanut uusien rajoitus- ja sulkutoimien aaltoon, jossa valtakunnalliset ja alueelliset rajoitustoimet eivät ole sidottuja tarkkarajaisiin ja selkeisiin tavoitteisiin. Hybridistrategian luoma koordinaatiokaaos maksaa aikaa, rahaa ja terveyttä.