Toiveajattelu ei ole mikään koronastrategia
Maailmassa on maita, joissa valtaosa väestöstä on rokotettu koronavirustautia vastaan, ja joissa silti ollaan deltamuunnoksen ärhäkän leviämisen myötä keskellä uutta korona-aaltoa vaikeassa epidemiatilanteessa.
Nykyiset mRNA-rokotteet eivät estä taudin leviämistä, mutta suojaavat rokotettua vakavalta tautimuodolta tietyn aikaa. Esimerkiksi Pfizerin Comirnaty-rokotteen suoja vakavia tautioireita vastaan oli ennen deltamuunnoksen leviämistä noin 95 prosenttia, mutta suoja oireellista tartuntaa ja tartunnan eteenpäin levittämistä vastaan on huomattavasti alhaisempi nykyään vallitsevan deltamuunnoksen tapauksessa.
Näin ollen koronavirusepidemia ei tule Suomessa päättymään yksinomaan rokottamalla. Toisin sanoen valtakunnallisia torjuntatoimia ei tulisi ohjata rokotekattavuuden perusteella. Täyttä rokotesuojaa ei väestötasolla tulla saavuttamaan. Osa väestöstä tulee aina kieltäytymään rokotuksesta. Suomessa on rokotettu jo tammikuusta lähtien, mutta vasta noin puolet väestöstä on saanut täyden rokotesarjan elokuun loppuun mennessä. Kuinka monella rokotussuoja ehtii jo hiipua, kun viimeisiä vasta rokotetaan?
Kaikki edellämainitut ongelmakohdat liittyvät nykytilanteeseen, jossa ikävin tuntemistamme muuntoviruksista on deltamuunnos. Kukaan ei kykene takaamaan, etteikö tulevaisuudessa Suomeen saapuisi nykyisen rokotesuojan vielä tehokkaammin kiertäviä muunnoksia.
Rokottamattoman väestönosan kokoluokka pyörii parhaissakin skenaarioissa kymmenissä prosenteissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sairaanhoidon romahduksen uhkaa joka kerta, kun uusi ärhäkkä virusmuunnos ylittää rajat ja kiertelee ympäri maata. Akuutin sairaanhoidon kantokyvyn testaamisen vanavedessä kertyy tipoittain tuhansia pitkäaikaissairaita, joiden hoitaminen sitoo resursseja ja heikentää muiden hoitoa tarvitsevien tilannetta.
Terveydenhuollon resurssit ovat niukkoja, joten priorisointia on tehtävä aina vain tiukemmin eli vaihtoehtoiskustannusten punninta vaikeutuu epidemian pitkittyessä. Jo pitkään jatkunut epidemiatilanne voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia terveydenhuollon johtamiselle ja asiakastyölle, kun muun muassa long covidista kärsivät potilaat hakeutuvat terveydenhuollon piiriin.
Milloin Suomi ryhtyy harjoittamaan suvereenia oikeuttaan suojata väestönsä yleisvaaralliselta tartuntataudilta? Tähän asti on menty autopilotilla nimeltä Euroopan unioni. Sieltä on annettu niin rokotteet ja rokotusvuorot kuin myös rokotettavat ikäluokat ja koronapassit. Sieltä käsin on myös evätty Suomen mahdollisuus poistaa tauti keskuudestamme. Schengen-alue on liikkuvuutta säätelevä sopimusjärjestely, ja ihmisten on päästävä hallitusti rajojen yli, mutta mikään järjestely tai perusoikeus ei pakota karanteenittomaan maahantuloon.
Kuinka kauan Suomessa aiotaan kansanterveyden kustannuksella jatkaa tätä näennäistoimien kavalkadia, ja miksi tosiasioita ei edelleenkään haluta myöntää? Pandemiasta irtautumiseen on vain yksi toimivaksi osoitettu tie, taudin eliminointi, joka on Suomessa leimattu milloin mahdottomaksi, milloin epä-älylliseksi. Osa asiantuntijoista näyttää ajattelevan, että koronaviruksesta tulee väistämättä endeeminen. Koronavirustaudin tapauksessa endemia voi kuitenkin pahimmillaan johtaa epävakaaseen maailmanlaajuiseen tilanteeseen, jossa syntyy jatkuvasti uusia arvaamattomia muunnoksia ja osa näistä saattaa ohittaa milloinkin saavutetun rokotesuojan. Epidemia-aallot seuraavat toinen toisiaan, eikä vakaata endeemistä tilannetta välttämättä edes synny.
Miksi Suomi ei edelleenkään torju virusta ulko- ja sisärajoilleen? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja Mika Salminen on aiemmin todennut taudin tukahduttamisen "mahdottomaksi". Hän on lisäksi sanonut, että tautia ei voida olemassa olevilla keinoilla "hävittää maailmasta kokonaan". Ensimmäinen ei tosimaailman esimerkkien valossa pidä alkuunkaan paikkaansa, ja jälkimmäinen on pitkälti merkityksetöntä suvereenin valtion näkökulmasta. Mikä on Salmisen ratkaisuvaihtoehto? Korkeat tartuntamäärät ja näin uusien muunnosten nopea kehittyminen ja ärhäkkä leviäminen näyttävät yllättäneen terveysturvallisuusviranomaiset ja poliittiset päättäjät kerta toisensa jälkeen.
Sosiaali- ja terveysministeriön pölyttynyt influenssapandemian pelikirja ei ikävä kyllä ole osoittautunut kovinkaan tehokkaaksi torjumaan Wuhanista karannutta koronavirusta. Samalla Uusi-Seelanti ja monet muut maat ovat osoittaneet, että tavoitteellinen "radikaali" aggressiivinen tukahduttaminen on ainoa koronastrategia, joka minimoi epävarmuuden ja takaa terveyden, talouden ja perusoikeuksien toteutumisen. Koronavirus muuntuu nopeasti, ja se saattaa muuntua aiempaa ikävämpään suuntaan ennen kuin Suomen terveysturvallisuusviranomaisilla on "riittävästi näyttöä" uuden muunnoksen uhkaavuudesta.
Aggressiivinen tukahduttaminen – yhteisötartuntojen painaminen nollaan tai nollan tuntumaan, nollatoleranssi uusia tartuntaryppäitä kohtaan ja tartuntojen pysäyttäminen rajoille – takaa sen, että Suomi pysyy auki ja pääsemme palaamaan normaaliin arkeen mahdollisimman nopeasti.
Nyt on korkea aika hyväksyä se, että paras hetki koronaviruksen alueelliseksi hävittämiseksi oli eilen, toiseksi paras tänään ja kaikkein huonoin huomenna.
Artikkeli on kirjoitettu yhdessä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Henri Lampikosken kanssa.
Lue muita julkaistuja kirjoituksiani. Tutustu myös Brandin kirjastoon kokoamiini koronavirusta koskeviin teksteihin.