Muutamia ajatuksia toisesta aallosta
Koronavirustapaukset ovat olleet lokakuun alusta alkaen rajussa kasvussa ympäri Eurooppaa. Euroopassa oli 25. lokakuuta mennessä todettu lähes kuusi miljoonaa tartuntaa ja yli 200 000 kuolemantapausta pandemian alusta laskien. Ihmiset ovat huolissaan, terveydenhuoltojärjestelmät natisevat liitoksistaan ja monissa Euroopan maissa on julistettu uudelleen poikkeusolot epidemiatilanteen rauhoittamiseksi.
Rajoitustoimet ovat olleet Euroopassa kovia, mutta toteutustavaltaan ja -ajaltaan erilaisia. Epidemiaa ei ole onnistuttu pysäyttämään, ja epidemia on päässyt ryöpsähtämään pahaksi ympäri Eurooppaa. Toimia ovat ohjanneet osittain jopa ristiriitaiset käsitykset siitä, mikä on paras vaihtoehto lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä tilanteen normalisoimiseksi.
Rajoitustoimet itsessään ovat olleet monella tavoin vaikeita, koska niistä huolimatta tauti on päässyt leviämään. Talouden kannata rajoitustoimet eivät ole syy sille, miksi ihmiset ovat peloissaan, vaan ihmiset ovat huolissaan koronaviruksen leviämisestä ja tartunnoista. Toisin sanoen syyt ja seuraukset menevät toisin päin.
Ihmiset siis ennakoivat tulevaa ja toimivat vapaaehtoisesti omaa toimintaansa rajoittaen. “Pandemian tukahduttamisen suhteen Itä-Aasian maat sekä Australia ja Uusi Seelanti valitsivat proaktiivisen strategian – kaikki tehokkaat keinot käyttöön ja heti”, THL:n tutkimusprofessori emeritus Matti Jantunen huomautti äskettäin ilmestyneessä kirjoituksessaan.
Viranomaisten toimeenpanemat rajoitustoimet toki kurittavat tiettyjä toimialoja muita enemmän, mutta muun muassa majoitusalalle ei oltu alkuvuodesta Suomessa (tai maailmalla) asetettu siihen juurikaan vaikuttavia rajoituksia. Tästä huolimatta matkailuelinkeino oli hätää kärsimässä – ja mitä kauemmin pandemiatilanne jatkuu, sen enemmän matkailu kärsii. Jos oletetaan, että Suomi poistaisi matkustusrajoitukset tänään, kuinka moni matkailija Suomeen saapuisi? Elinkeinoministeri Mika Lintilä näyttää edelleen ajattelevan, että syy Suomen lentomatkailun vähäisyydelle on siinä, että Suomessa on liian tiukat rajoitukset.
Toinen seikka, joka herättää kysymyksiä, on Euroopan eri maiden terveydenhuollon kantokyky. Syksyn mittaan koronavirustauti näyttää levinneen ennen kaikkea nuorten ja työikäisten keskuudessa. Tšekissä, Irlannissa, Ranskassa, Espanjassa, Belgiassa ja Alankomaissa koetellaan jo nyt terveydenhuoltojärjestelmän kantokykyä.
Koronavirustartunnat ovat terveydenhuollon näkökulmasta pirullisia. Koronavirustaudin laajamittainen leviäminen johtaa väistämättä vakaviin tapauksiin ja lieväoireisetkin saattavat hakeutua matalalla kynnyksellä terveydenhuoltopalveluiden piiriin. Tällaisessa tilanteessa rajat tulevat pian vastaan, kuten Belgiassa on nähty. Rajoituksia on toimeenpantu monissa maissa ennen kaikkea terveydenhuollon kantokyvyn suojelemiseksi. Terveydenhuoltojärjestelmän tukkiutuminen koronan takia johtaa väistämättä siihen, että esimerkiksi muista taudeista ja sairauksista kärsivät eivät välttämättä uskalla hakeutua tai pääse hoitoon.
Toinen aalto ei tullut Suomellekaan yllätyksenä, mutta onneksi monet asiat ovat nyt paremmin kuin vuoden alussa. Hoitomenetelmät ovat kehittyneet, terveydenhuollossa ollaan paremmin valmistautuneita tapausmäärien kasvuun, rokotetutkimus on hyvässä vauhdissa, testauskapasiteettia on paljon, rajoitustoimet ovat siirtyneet alueellisemmiksi, keinovalikoimassa on uusia työkaluja (Koronavilkku, maskit jne.) ja rajavalvontaa on monissa maissa Suomen tavoin tehostettu.
Toisen aallon aikana on hyvä hetki keskittyä olennaiseen eli epidemian pysäyttämiseen rajojemme sisäpuolella, jotta aaltomaisesta rajoitus- ja höllennysliikkeestä päästään eroon. Koronavapaus on edelleen vaihtoehtojen joukossa, mutta sillä saavutettava hyödyt eivät ole samat kuin eilen. Toisaalta sen saavuttamisen kustannukset ovat eilistä suuremmat, mutta huomenna ne ovat vieläkin suuremmat.