Koronavirusepidemian jälkioireet heijastuvat laaja-alaisesti yhteiskuntaan

7 Oct

Koronavirustaudin aiheuttava SARS-CoV-2 on uusi patogeeni, joka on aiheuttanut pian lähes vuoden kestäneen koronapandemian. Taudinaiheuttaja tarttuu herkästi, leviää aerosolina, monet sairastuneet ovat oireettomia ja COVID-19:n infektiokuolleisuus on kertaluokkia tavanomaista influenssaa suurempi. Tautiin on sairastunut maailmanlaajuisesti yli 35 miljoonaa ihmistä ja noin miljoona on kuollut siihen tähän mennessä.

Kliininen taudinkuva voi olla myös tapauksissa, jotka eivät vaadi sairaalahoitoa, varsin monimutkainen. Taudin erikoislaatuisuus on yllättänyt monet niistä, joiden mukaan korona olisi vain vanhusten ongelma tai yksi hengitystieinfektioiden aiheuttaja monen muun joukossa. Koronavirustautia vastaan ei ole rokotteita, hoitomuodot ovat pitkälti kokeellisia ja tautiin liittyy monia tuntemattomia piirteitä, jonka vuoksi sen aiheuttamaan uhkaan on suhtauduttava edelleen vakavasti.

Julkisessa keskustelussa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota koronavirustaudin pitkittyneistä oireista kärsiviin (engl. long-haulers, long-COVID). Suomessa voi olla useita satoja, ellei jopa tuhansia, jälkioireista kärsiviä. Pitkäkestoiset oireet pitävät sisällään muun muassa kiputiloja, suorituskyvyn alenemista, unettomuutta, kuumeilua, huonovointisuutta ja sydänoireita. Jälkioreet ovat hyvin monenkirjavia, jonka vuoksi niiden suoran syy-seuraussuhteen päättely on varsin vaikeaa.

Myöskään vakavat monielinvauriot eivät ole poissuljettuja. Jälkioireita ei välttämättä kyetä yksiselitteisesti yhdistämään uuden koronaviruksen aiheuttamaan tautiin, koska kaikki sairastuneet eivät ole Suomenkaan epidemian aikana välttämättä hakeutuneet tai päässeet testiin. Joissakin tapauksissa voi olla jopa niin, että testi on ollut niin sanottu väärä negatiivinen. Eräiden havaintojen mukaan sairastuneilla on ilmennyt myös keuhkovarioita.

Taudin jälkioireista ei vielä ole laajamittaista tieteellistä tutkimusta. Suomessa on kuitenkin käynnissä koronainfektioon sairastuneita koskeva tutkimus, jossa asiaa pyritään selvittämään monesta eri näkökulmasta. Vuosien 2002-2004 SARS-CoV-1:n aiheuttamasta koronavirusepidemiasta selvinneiden osalta voidaan kuitenkin jo nyt varovaisesti arvioida, että vakavakaan jälkioireilu ei ole poissuljettua. [1, 2]

Tautiin vakavasti sairastuneet voivat kuitenkin kärsiä monien elimien – mm. keuhkojen, aivojen, munuaisten ja sydämen – epätavallisesta toiminnasta (tai jopa vaurioista). Jo nyt suuri määrä tapaustutkimuksia ja sairastuneiden kertomuksia tukee ilmiön – taudin pitkään jatkuneiden jälkioireiden ja -vaikutusten – olemassaoloa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on käynnistetty yli 10 000 koronavirustautiin sairastuneen 12 kuukautinen tutkimus. Tavoite on selvittää jälkioireiden yleisyyttä ja vakavuutta, ja kehittää sopivia hoitokeinoja. Pohjois-Italian Emilia-Romagnan alueella käynnissä olevassa tutkimuksesta ei ole vielä julkaistu lopullisia tuloksia [3], mutta tutkijat ovat jo nyt todenneet, että monet sairastuneista ei vieläkään koe tervehtyneensä taudista.

Kaikkien on syytä huomioida taudin aiheuttamat pitkäaikaisvaivat sen aiheuttaman kuolleisuuden lisäksi. Spekulaatiot esimerkiksi koronavirustaudin aiheuttamista aivo-, keuhko- ja sydänvaurioista [4, 5, 6, 7] ovat luonteeltaan niin vakavia, että poliittiset päättäjät ja terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa ymmärtääkseen paremmin näiden ilmiöiden yleisyyttä ja kehittääkseen parhaiten tilanteeseen sopivia hoitokeinoja.

Tällä hetkellä emme vielä tiedä muuta kuin, että jälkioireet ovat todellisia. Se riittää siihen, että voimme valmistautua tulevaan. Tautiin sairastuneet voivat tarvita apua ja tukea myös pandemian päätyttyä, joten terveydenhuollossa on jo nyt syytä valmistautua tähän.

Jälkioreilu huomioiden koronavirustaudin tukahduttaminen on edelleen järkevin, inhimillisin ja taloudellisesti kestävin ratkaisu koronavirusepidemian jälkioireiden minimoimiseksi niin yksilöllisellä kuin myös yhteiskunnallisella tasolla.