Hallituksen poukkoileva hybridistrategia on johtanut uusien rajoitus- ja sulkutoimien aaltoon, jossa valtakunnalliset ja alueelliset rajoitustoimet eivät ole sidottuja tarkkarajaisiin ja selkeisiin tavoitteisiin. Hybridistrategian luoma koordinaatiokaaos maksaa aikaa, rahaa ja terveyttä.

Koronapandemia kurittaa edelleen – pian yli vuosi sen alkamisen jälkeen – maailmaa, mutta vain harvat maat ovat kyenneet rohkeasti valitsemaan pienimmän riesan tien. Vaihtoehtoina on käytännössä “oppia elämään viruksen kanssa” tai “karkottaa virus ja elää normaalia elämää”. Suomessa on päädytty ensimmäiseen, vaikka toinen vaihtoehto on ollut koko ajan tarjolla.

Koronavirus muuttuu kaiken aikaa sattumanvaraisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta. Koronamuunnosten kehittyminen varsinkin niillä alueilla, joissa on ollut paljon tartuntatapauksia ja osa ihmisistä on ainakin osittain vastustuskykyisiä koronavirustaudille, on huolestuttava kehityskulku. Muuntovirusten nopea leviäminen ympäri maailmaa on merkki siitä, kuinka tärkeä tekijä epidemianhallinnan kannalta rajojen terveysturvallisuus on.

Koronavirusvariantit leviävät Euroopassa huolestuttavalla nopeudella. B.1.1.7-variantti on levinnyt jo ympäri Eurooppaa ja muun muassa Irlannin joulukuun alun suhteellisen rauhallinen tilanne on eskaloitunut nopeasti. Suomen rajojen terveysturvallisuustoimet laahaavat perässä ja uuden variantin laajamittainen leviäminen Suomessa ei ole enää poissuljettu skenaario.

Koronajoulun ei pitäisi yllättää ketään. Hybridistrategiaa on pitkin syksyä päivitetty ja toisen aallon uhkaa vähäteltiin jo alkusyksystä, jonka vuoksi muun muassa matkustusrajoituksia ja alueellisia liikkumissuosituksia ei ole saatu etukenossa asetettua. Hybridistrategia pilasi joulun.

Koronaepidemian kukistaminen Suomesta on sekä taloudellisesti että terveydellisesti paras pitkän aikavälin ratkaisu epävarmuuden selättämiseksi.