Karanteenin unohtava keskustelu perusoikeuksista koronanhallinnassa on nurinkurista
Kuva: Stefan Gasic
Suomessa on julkisessa koronakeskustelussa toistettu perusoikeuksia ja niiden pandemianhallintaa ohjaavaa vaikutusta. Hyvä niin: perus- ja ihmisoikeudet koronanhallinnan perustana on oikea lähtökohta. Pandemia, vaarallinenkaan sellainen, ei saa aiheuttaa tilannetta, jossa Suomen perustuslailla ja kansalaisten perusoikeuksilla heitetään vesilintua.
Perusoikeuksia on kuitenkin julkisuudessa käsitelty puutteellisesti, vaikka muun muassa perustuslakiin perehtyneen oikeusoppineet ovat yrittäneet korjata julkisuudessa ilmenneitä väärinkäsityksiä. Monimutkaisia oikeusteknisiä kysymyksiä ovat perusteellisesti käsitelleet muun muassa professori Martin Scheinin, apulaisprofessori Pauli Rautiainen, julkisoikeuden dosentti Matti Muukkonen ja monet muut.
Perusoikeuksiin vetoajat ovat pääosin käyttäneet perusoikeuden käsitettä määrittelemättömänä ja ylimalkaisena syynä sille, miksi jotain toimenpidettä ei voida tehdä sen sijaan, että olisivat esittäneet täsmällisen argumentin siitä, mitä perusoikeutta mikäkin toimenpide loukkaa ja miten.
Maahantulo ilman pitävää karanteenia ei ole perustuslaissa mainittu perusoikeus. Karanteenitonta maahantuloa ei ole liioin mainittu perustuslain perusteena olevissa asiakirjoissa, kuten YK:n ja EU:n perus- ja ihmisoikeuksia määrittelevissä julistuksissa tai Suomen allekirjoittamissa kansainvälisissä sopimuksissa. Sille, että karanteeniton maahantulo ei ole perusoikeus, on hyvä syy: maahantulo karanteenin kautta silloin, kun sille on tarve – kuten vaarallisessa maailmanlaajuisessa pandemiassa – ei riko maahantulijan ihmisoikeuksia millään tavalla.
Paradoksaalisesti juuri maahantulon salliminen ilman pitävää karanteenia on itse asiassa keskeinen syy epidemian esiintymiselle Suomessa, ja täten siitä aiheutuville laajamittaisille kansalaisten perusoikeuksien rajoituksille: maahantulo pitävän karanteenin kautta vuoden 2020 alusta alkaen olisi pitänyt epidemian pitkälti pois maasta, jolloin mitään tarvetta perustuslaissa mainittujen perusoikeuksien laajamittaisille rajoituksille ei olisi koskaan ollutkaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa pitäviin karanteenitoimiin ryhdytään (yhdistettynä muihin infektiontorjunta toimiin, kuten muun muassa testaukseen), sitä tehokkaampia ne ovat epidemian hallitsemiseksi ja sitä suurempi hyöty niistä on. Tästä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Rajojen terveysturvallisuuden merkitys tunnustettiin ja huomattiin varhaisessa vaiheessa myös monissa Aasian ja Oseanian maissa, joista useimmat hylkäsivät omaehtoiset karanteenit toimimattomina ja epävarmoina.
Koska Suomessa on vältelty perusoikeuksia loukkaamattomia toimenpiteitä (karanteeniin asettamista), olemme joutuneet tilanteeseen, jossa hallitus ja viranomaiset joutuvat mahdollisesti hyvin pian turvautumaan äärimmäisiin toimiin, jotka loukkaavat laajamittaisesti kansalaisten perusoikeuksia (liikkumisvapaus, kokoontumisvapaus, vaali- ja osallistumisoikeudet, sivistykselliset oikeudet ja elinkeinovapaus). Oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi 24. helmikuuta Säätytalolle saapuessaan, että varsinkin brittimuunnoksen leviäminen voisi hänen arvionsa mukaan oikeuttaa ottamaan “etukenoa eli ennakoimaan tietyissä rajoissa”. Se, että etukenoa voidaan nyt ottaa Suomen rajojen sisällä, mutta sitä ei kuitenkaan hallituksen toimesta ole otettu erityisesti rajojen terveysturvallisuutta parantavien karanteenitoimien osalta, on eriskummallista.
Tällaista menettelyä – karanteenitonta maahan saapumista – ei voi missään tapauksessa pitää oikeusvaltioon sopivana hallintotapana. Ei ole oikein tai kohtuullista, että valtiovalta käyttää reaktiivisesti äärimmäisiä keinoja, vaikka pienimmän riesan tie on ollut koko ajan tarjolla.
Se, että pitävää karanteenia viruksen pysäyttämiseksi rajoille ei saatu aikaan viime vuoden aikana, oli merkittävä virhe. Viime vuonna tehdyt virhearviot ja hitaudet voidaan vielä laittaa alun väärän tilannekuvan ja kokemattomuuden piikkiin. Keväällä 2021 tämä selitys ei enää päde: on selvää, että viruksen leviäminen yhteiskunnassa aiheuttaa julkiselle vallalle painetta puuttua perusoikeuksiin. Tässä vaiheessa on selvää, että karanteenit yhdistettynä kontaktien jäljittämiseen, testaukseen ja tiukkoihin rajatoimiin, ovat keskeinen puolustuslinja koronavirusta vastaan.
Jos suomalaisten perusoikeuksia halutaan todella suojella, julkisen vallan tulee viipymättä asettaa pitävä vähintään 14 päivän karanteeni tai eristys kaikille maahantulijoille.
—
Päivitys (25.2.2021): Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowiczin mukaan keskeinen syy epidemian torjuntatoimien lainsäädäntöpohjan valmistelun hitaudelle, erityisesti niin sanotulle pakkotestaukselle, on “Suomen liian kireä perustuslaki- ja perusoikeustulkinta”.
Artikkeli on kirjoitettu yhdessä Yhdysvalloissa työskentelevän teknologiajohtamisen apulaisprofessori Pauli Alinin kanssa.
Lue muita julkaistuja kirjoituksiani. Tutustu myös Brandin kirjastoon kokoamiini koronavirusta koskeviin teksteihin.