Missä on opposition vaihtoehto hallituksen koronastrategialle?
Hallitus virkamiehineen on hallinnut koronaepidemiasta käytävää mediajulkisuutta suvereenisti koko syksyn. Hallinnon epäselvä retoriikka saa kenen tahansa pään pyörälle; kyseessä on strateginen valinta. Oppositio on tyytynyt näyttelemään sivuroolia. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla: oppositio voisi esittää hallituksen hybridistrategialle vaihtoehdon – varjostrategian – koronakriisin ratkaisemiseksi. Hallituksen hybridistrategiasta poiketen varjostrategia voisi esimerkiksi ehdottaa, että virus kannattaa tukahduttaa kokonaan Suomessa. [1]
Tällainen ehdotus opposition suunnalta olisi sikäli poliittisesti hyvä siirto, että epidemian tukahduttaneet poliitikot ja puolueet ovat maailmalla poliittisesti vahvoilla. Uudessa-Seelannissa viruksen tukahduttanut työväenpuolue sai lokakuun vaalien seurauksena parlamenttiin yksinkertaisen enemmistön. Viruksen tukahduttaneessa Australiassa kaksi kolmesta tukee pääministeri Scott Morrisonia. Vastaavasti Yhdysvalloissa Donald Trump hävisi useiden arvioiden mukaan presidentinvaalit juuri epäonnistuneen pandemian hallinnan takia.
Viruksen tukahdutus olisi hyvin mahdollisesti myös suomalaisille äänestäjille varsin kiinnostava visio. Äänestäjät ovat perustellusti huolissaan viruksen aiheuttamasta jatkuvasta häiriötilasta, mutta hallitus asiantuntijoineen ei ole osannut myydä heille muuta kuin pakollista elämistä viruksen kanssa. Oppositiolla olisi tuhannen taalan paikka esittää äänestäjille mielekkäämpi tulevaisuudennäkymä.
Jos viruksen tukahduttaminen on tie poliittiseen suosioon, miksi oppositio ei ole jo esittänyt sitä ajavaa varjostrategiaa? Yksi syy voi olla, että oppositio on hajanainen ja siltä puuttuu yhteinen sävel. Perussuomalaiset, suurin oppositiopuolue, on lähinnä keskittynyt vakuuttelemaan gallup-kannatuksensa viestivän politiikan normalisoitumisesta. Kokoomuksen koronalinja – sikäli kun sellaista enää edes on – muistuttaa hallituksen linjaa. Muut oppositiopuolueet ovat keskittyneet lähinnä voivottelemaan tilannetta tai pysyneet hiljaa.
Toinen syy voi olla opposition luulo siitä, että vain hallituksella on pääsy epidemiaan liittyvään tietoon. Tämä on virheellinen käsitys. Tukahdutusstrategiaan tarvittava tieto ei ole mikään salaisuus; tietoa on kootussakin muodossa julkisesti olemassa yllin kyllin ja se on kaikkien oppositiopuolueiden eduskuntaryhmien saatavilla. Esimerkiksi The Lancet -tiedelehdessä 15. lokakuuta ja 18. joulukuuta julkaistut koosteet tukahdutusstrategiasta tarjoavat valmiin tieteellisen pohjan varjostrategialle.
Opposition ei siis varjostrategian laatimiseksi tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Riittää, että parhaat käytännöt puretaan auki molemmilla kotimaisilla kielillä. The Lancet -lehti on hyvä paikka aloittaa strategien osatekijöiden muotoilu, jos eduskuntaryhmät eivät ole seuranneet tilannetta muutoin. Näin laadittu varjostrategia olisi vähintään yhtä tieteellinen kuin hallituksen hybridistrategia; seikka, jonka avulla hallitusta voisi tarvittaessa myös vähän piikitellä hallitusohjelmansa tiedeperustaisen päätöksenteon puutteesta.
Poliittisesti ja tieteellisesti perustellun varjostrategian avulla oppositio voisi haastaa hallituksen aivan eri tavalla johdonmukaisesti kuin se on tähän asti kyennyt tekemään. Esimerkiksi hallituksen sanoma siitä, että viruksen kanssa on opittava elämään tai että tukahduttaminen edellyttää rajojen täydellistä sulkemista määräämättömäksi ajaksi eivät ole tieteellisesti perusteltuja; parhaassa tapauksessa ne ovat huolimattomuusvirheitä ja pahimmassa tapauksessa eduskunnan hämäämistä.
Opposition yhteinen varjostrategia edellyttäisi kuitenkin sellaista poliittista johtajuutta, jolla oppositiopuolueet saataisiin saman pöydän ääreen edes yhden yhteiseksi koetun asian ympärille. Toistaiseksi tällaista johtajuutta ei ole oppositiossa juurikaan esiintynyt. Millä oppositiopuolueella olisi riittävästi rohkeutta ottaa ajatusjohtajuus – thought leadership – haltuun koronakriisin välittömäksi hoitamiseksi? Vaihtoehdolle on aitoa kysyntää, vaikka julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää, että muita vaihtoehtoja ei ole.
Poliittisena palkintona vakavan tilanteen uudella tavalla oivaltaville oppositiojohtajille ja -puolueille voi olla luvassa vaalimenestystä ja paikka historiankirjoissa. Aikaikkuna vaihtoehdolle kuitenkin muuttuu kaiken aikaa, joten tarjolla oleva aika on käytettävä järkevästi.
Viitteet
[1] Nyt myös pääministeri Sanna Marin näyttää kääntyvän tukahduttamisen kannalle, koska Iso-Britanniassa on levinnyt joulukuussa havaittu uusi ärhkäkkä virusmuunnos. Hybridistrategia oli aikansa lapsi, jonka keskeinen osatekijä – testaa, jäljitä, eristä ja hoida -toimintamalli – toimii vain matalilla tapausmäärillä.
Uusi Iso-Britanniassa joulukuussa havaittu SARS-CoV-2-koronavirusvariantti (B.1.1.7, N501Y) on kuitenkin herättänyt suurta huolta. Sen uhka näyttää huolestuttavan myös hallitusta. Uusi variantti leviää aiemmin tunnistettuja SARS-CoV-2-kantoja nopeammin. Uuden helpommin tarttuva viruskanta aiheuttaa merkittäviä ongelmia hybridistrategialle, koska uuden variantin leviäminen Suomessa voi johtaa aiempaa nopeammassa ajassa terveydenhuoltojärjestelmän kasvavaan kuormaan. Onneksi B.1.1.7-muunnos ei kuitenkaan näytä tämänhetkisen tiedon valossa aiheuttavan aiempia kantoja vakavampaa koronavirustautia tai vaarantavan rokotteiden tehoa.
Artikkeli on kirjoitettu yhdessä Yhdysvalloissa työskentelevän teknologiajohtamisen apulaisprofessori Pauli Alinin ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Henri Lampikosken kanssa.
Lue muita julkaistuja kirjoituksiani. Tutustu myös Brandin kirjastoon kokoamiini koronavirusta koskeviin teksteihin.