Suomen koronastrategia voi olla lainvastainen
Suomen koronanhallinnan hybridistrategian tavoitteena on terveydenhuollon kantokyvyn turvaaminen ja riskiryhmien suojaaminen. Hallituksen tavoitteena ei siis ole tukahduttaa epidemiaa, vaan se hyväksyy tietyn (tarkemmin määrittelemättömän) määrän viruksen kiertoa yhteiskunnassa.
Viruksen kierron hyväksyminen voi kuitenkin olla lainvastaista.
Tartuntatautilain 6 §:n mukaan “valtion viranomaisten ja asiantuntijalaitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien on järjestelmällisesti torjuttava tartuntatauteja.” Se, että hallitus hyväksyy tarkemmin määrittelemättömän määrän viruksen kiertoa ei välttämättä täytä tartuntatautilain edellyttämää “järjestelmällistä torjuntaa”.
Hallitus on perustellut viruksen kierron hyväksymistä muun muassa taloudellisilla seikoilla. Tartuntatautilaki ei tunne tällaisia poikkeuksia. Yhteiskunnassa on monia lakeja, joiden noudattaminen aiheuttaa joidenkin mielestä jollekulle taloudellista haittaa; nämä seikat eivät voi olla laillinen peruste hallitukselle olla noudattamatta lakia.
Hallitus on perustellut viruksen kierron hyväksymistä myös sillä, että se on katsonut ainakin aiemmin viruksen tukahduttamisen olevan mahdotonta. Tartuntatautilain mukaan on kuitenkin epäselvää, onko hallituksella lupa tehdä tällaista tulkintaa.
Helsingin yliopiston zoonoosivirologian professori Olli Vapalahden ja tutkijatohtori Tuomas Aivelon esittämien Suomen virussekvenssiaineistoja koskevien tulkintojen valossa tukahduttaminen Suomessa olisi mahdollista. Yksinkertaistaen koronaepidemia tukahtui Suomessa kesällä ja käynnistyi sen jälkeen taas uudelleen maahan muualta tulleilla viruskannoilla.
Eräs mahdollinen tulkinta on, että koska hallitus salli kesällä 2020 yleisvaarallisen tartuntataudin saapua Suomeen uudestaan, sen torjuntatoimet eivät ole olleet tartuntatautilain edellyttämällä tavalla järjestelmällisiä.
Lisäksi jos yleisvaarallista tartuntatautia aiheuttavan viruksen tukahduttaminen on Suomessa mahdollista ja hallitus päättää siitä huolimatta tietoisesti olla tekemättä niin, se saattaa rikkoa myös perustuslain 7 §:ää, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään ja turvallisuuteen. Perustuslain 7 § perustuu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistuksen 3. artiklaan (“Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen”) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2. artiklaan (“Jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa”).
Koronaviruksen kierron tietoisen sallimisen perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvistä ulottuvuuksista sekä asian oikeudellisesta monimutkaisuudesta johtuen olisi hyvä saada juridinen selvyys siihen, voiko Suomen valtio laillisesti sallia yleisvaarallisen tartuntataudin esiintymisen silloin kun sen tukahduttaminen olisi mahdollista. Juridisen selvyyden saaminen olisi kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeää. Se olisi myös koronanhallinnasta vastuussa olevien ministerien ja virkamiesten etu.
Asian oikeudellisesta painavuudesta ja yhteiskunnallisesta merkittävyydestä johtuen luonteva taho asian selvittäjäksi olisi esimerkiksi oikeuskansleri tai valtakunnansyyttäjä.
Artikkeli on kirjoitettu yhdessä lääketieteen tohtori ja neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäen, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Henri Lampikosken ja teknologiajohtamisen apulaisprofessori Pauli Alinin kanssa.
Lue muita julkaistuja kirjoituksiani. Tutustu myös Brandin kirjastoon kokoamiini koronavirusta koskeviin teksteihin.