Suomen pitää eliminoida koronavirustauti
Suomalaiset ovat turhautuneita koronarajoituksiin ja jatkuvaan hygieniateatteriin. Talouselämä yskii, harrastukset eivät pyöri, elävä musiikki ja kulttuuri ovat jumissa. Vanhukset jäävät yksin, juhlia ei voi järjestää ja penkkaritkin on peruttu. Kukaan ei nauti nykytilanteesta.
Viimeistään nyt pitäisi olla selvää, että hallituksen on keksittävä keksiä ratkaisu kuin näivettää yhteiskunta löysällä hirrellä, jolle ei ole loppua näköpiirissä. Hallitus ja viranomaiset ovat vajaassa vuodessa onnistuneet hybridistrategialla – dogmaattisella oppirakennelmalla, jonka tavoitteita ei oikein kukaan tunnu ymmärtävän sen vaatimattomia suoritteita tarkastellessaan – ajamaan Suomen täyteen umpisolmuun.
Edessämme on näillä näkymin lama-aikoihin verrattava konkurssien ja työttömyyden hyökyaalto, jonka kärsijöinä ovat varsinkin kulttuuri-, tapahtuma- ja palvelualat. Suomi kärsii koko yhteiskuntaa koettelevasta kriisistä, mutta hallitus jatkaa vanhentuneella pelikirjalla.
Mutta ilman toimiakaan emme epidemiasta selviä. Sen meille on osoittanut vaikkapa Brasilian Manaus tai monelle tutumpi Tukholma. Kuolleiden ja pitkäaikaissairaiden kasaantuminen on vielä pahempaa myrkkyä yhteiskunnalle kuin konsertin tai vanhojen tanssien peruuntuminen, jälkimmäisiä lainkaan väheksymättä. Hoitojonojen paisuminen, kasvavat mielenterveysongelmat ja koronavirustaudin pitkäkestoiset jälkioireet eivät katoa mihinkään. Ne tulevat vaivaamaan meitä vielä vuosia globaalin pandemian väistyttyä.
Hopealuodiksi toivottiin rokotetta, mutta rokotustoimet on onnistuttu tumpeloimaan niin, että ilman rokoteresistenttejä muuntoviruksiakin löysä hirsi pitkittyy tällä tahdilla vähintään vuoden loppuun. Rokotetoimituksissa ilmenneet vaikeudet heikentävät jo ennestään huonoa tilannetta. STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila väitti 25. tammikuuta, että koronaviruksen oletettu kausivaihtelu toisi helpotusta väsyneelle kansalle. Hybridistrategia on osoittautunut taikauskoksi, tosiasioiden kieltämiseksi ja valitettavaksi sinisilmäisyydeksi.
Rokoteresistentti muuntovirus kuulostaa painajaismaiselta, mutta sen mahdollisuus on hyvin todellinen. Niin kauan kuin maailmassa on laajamittaisia aktiivisia tartunta-alueita, rajojamme pitää suojella kaikin keinoin uusilta virusmuunnoksilta. Rajatoimet pitävät meidät turvassa ja lopulta takaavat Suomen koronavapauden. Rajat ylittävän matkustamisen uhka ei tule katoamaan pitkään aikaan, paitsi hiljalleen laajenevien koronavapaiden matkustuskäytävien ja -kuplien myötä.
Näiden tosiasioiden valossa ainoa todellinen hopealuoti on koronavirustaudin eliminointi ja tiukka sitoutuminen nollatavoitteeseen. Tässä mallissa rajat turvataan ja kotimaan tartunnat ajetaan aggressiivisesti ja nopeasti nollaan – ja pidetään siellä. Muun muassa Uusi-Seelanti, Taiwan ja Australia ovat tässä onnistuneet, ja seuraavat nyt maskeitta ja turvaväleistä piittaamatta urheiluotteluita ja konsertteja täysistä katsomoista käsin. Tämä kaikki samaan aikaan, kun Suomessa seuraamme painajaisen toista, entistä pahempaa kautta.
Eliminaatioon ei sisälly samanlaisia epävarmuustekijöitä kuin vaihtoehtoisiin strategioihin. Sen toteuttaminen ei edellytä muuta kuin poliittista johtajuutta, nopeita toimia ja sisukkaiden kansalaisten luottamusta toisiinsa. Eliminaation edellyttämät rajoitukset ovat kestoltaan kaikista vaihtoehdoista lyhimmät ja kurittavat siksi yhteiskuntaa vähiten. Eliminaatio takaa pikaisen paluun koronavapaaseen arkeen, ja tarjoaa siten parhaan mahdollisen kannustimen koronaväsyneelle kansalle. Eliminaatio on Suomessakin mahdollista, ja eliminaatio todella toimii.
Suomen on tähdättävä koronaviruksen eliminointiin rajojemme sisäpuolelta. Tämä on sekä moraalisesti että käytännöllisesti katsoen ainoa oikea ratkaisu.
Artikkeli on kirjoitettu yhdessä lääketieteen tohtori ja neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäen ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Henri Lampikosken kanssa.
Lue muita julkaistuja kirjoituksiani. Tutustu myös Brandin kirjastoon kokoamiini koronavirusta koskeviin teksteihin.