Koronavapaus on hieno tavoite

Koronatartuntojen määrä jatkaa kasvuaan ja suurissa kasvukeskuksissa – erityisesti pääkaupunkiseudulla – ilmaantuvuus on nousussa. Koronavirustauti leviää nyt lisäksi uudelleen monissa kunnissa. Suomi ole pysäyttänyt koronavirusepidemiaa, koska se ei ole hybridistrategian tavoite. Joulun lähestyminen tekee epidemiatilanteesta herkän, koska monet haluaisivat viettää aikaa läheistensä kanssa ja viranomaisviestintä joulun ajan aiheuttamista vaaroista on ollut sekavaa.

Julkisessa keskustelussa koronaviruksen muodostamaa jatkuvaa uhkaa on pitkin syksyä vähätelty kesän niin sanotun suvantovaiheen jälkeen. Milloin viruksen on spekuloitu muuttuneen vähemmän virulentiksi ja milloin on kehotettu odottamaan rajoitustoimien kanssa. Koronavirustaudin aiheuttava SARS-CoV-2 on edelleen yhtä vaarallinen kuin se oli alkuvuodesta, eikä koronaviruksen leviämisen hidastaminen vaikuta uskottavalta tavalta taudin vaikutusten mahdollisimman nopeaksi minimoimiseksi. MTV Uutisten marraskuussa tekemän kyselyn mukaan koronatoimiin liittyvien ohjeistusten ja rajoitusten selkeys on vähentynyt sitten kevään. Hallituksen, päättäjien ja viranomaisten yhteistyö voi vaikuttaa kansalaisten silmissä eriskummallisen sekavalta.

Hybridistrategian viitekehyksessä esitetty testaa-jäljitä-eristä-hoida -toimintamalli on hyvä lähestymistapa, mutta se ei ole strategia. Strategia on luonteeltaan suunnitelmakokonaisuus, jossa määritellään tavoitetila tietyn ajanjakson loppuun mennessä. Hybridistrategia pitää sisällään monia toiveita, mutta ei tavoitteita.

Vaihtoehtoisia lähestymistapoja koronavirusepidemian torjumiseksi on olemassa. Suomessa Eroon koronasta -asiantuntijaryhmän tuottamat lukuisat muistiot ovat nostaneet esille aggressiivisen tukahduttamisen mahdollisuuden. Monet suomalaispoliitikot, asiantuntijat ja eturyhmät ovat kuitenkin pitäneet tukahduttamista muun muassa epä-älyllisenä ja mahdottomana. Entä talous ja liike-elämä? Eikö tukahduttaminen johda yhteiskunnan täyssulkuun kuukausien ajaksi? Eikö tukahduttaminen aiheuta turhaa kärsimystä? Entä kasvavat hoitojonot ja -velka? Miten ihmeessä matkustusrajoitukset voitaisiin toteuttaa Suomen kaltaisessa liberaalidemokratiassa? Eikö syöpäseulonnat tulisi priorisoida koronaepidemian torjunnan edelle? Entä lasten koulunkäynti?

Koronaviruksen tukahduttamista vastustavat eivät ole pahantahtoisia, mutta esitetyt argumentit tukahduttamista vastaan ovat sekä loogisesti ristiriitaisia että esittävät tarjolla olevat vaihtoehdot nurinkurisesti. Tämä kaikki siitä huolimatta, että lukuisat valtiot ja maat ympäri maailmaa ovat onnistuneesti toteuttaneet tukahduttamis- tai eliminaatiostrategiaa. Johdonmukaisen strategian ansiosta monissa näistä maista on päästy palaamaan lähelle normaalia arkea, vaikka taloudellinen toimeliaisuus – esimerkiksi matkailu ja turismi – ei ole vielä palannut lähellekään normaalia.

Huolet ihmisten henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista koronaepidemian keskellä ovat perusteltuja, mutta samaan aikaan on ymmärrettävä se, että mitä kauemmin tilanne jatkuu, sen enemmän ihmisten kokonaishyvinvointi kärsii. Kasvavat tartuntaluvut ja niiden aiheuttamat rajoitustoimet ovat suoraa seurausta koronavirusepidemiasta, joten ensin on korjattava juurisyy sen sijaan, että keskityttäisiin rajoitusten aiheuttamien ongelmien ihmettelyyn. Koronapandemian aiheuttamat mielenterveysongelmat, jotka nekin ovat vakavia, eivät korjaannu sillä, että koronaviruksen leviämistä hidastetaan. Jos ja kun koronavapaus saavutetaan, ihmiset kykenevät palaamaan täysin rinnoin normaaliin elämään.

Suomessa koronarajoitusten vastustaminen liittyy lähinnä yksittäisiin asioihin. Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa nähtyjä laajoja mielenosoituksia tai levottomuuksia ei ole Suomessa vielä ilmennyt. Kasvavat tartuntaluvut eivät kuitenkaan poista rajoituksia, vaan lisäävät niitä. “Suomi ei ole saari”, kuten monet ovat pitkin vuotta huomauttaneet. Suomi ei voi eristäytyä muusta maailmasta. Tämä on virheellinen vastakkainasettelu, koska vastakkain eivät ole yhteiskunnan täyssulku ja “viruksen kanssa eläminen”, vaan nykyhetkessä tehtyjen päätösten vaikutukset kahden viikon kuluttua vallitsevaan tilanteeseen. Mitä nopeammin päätökset viruksen tukahduttamiseksi tehdään, sitä pienemmät ovat kokonaiskustannukset.

Suomi on kaikilta osin koronaviruksen tukahduttamisen näkökulmasta saaria saaressa, jonka lisäksi Suomella on myös erinomaiset suhteet kaikkiin naapurimaihinsa. Suurin osa Suomen koronalinjan ongelmista liittyy siihen, että viranomaisilla ei ole käsissään muuta kuin hybridistrategia ja vajavainen lainsäädännöllinen kehys. Julkisessa keskustelussa korostetaan toistuvasti virheellisesti “tasapainoilua” terveyden ja talouden välillä, jonka lisäksi ainakin jotkut näyttävät ajattelevan, että koronaepidemiaa ei voi torjua hinnalla millä hyvänsä.

Tukahduttamisen suurin haaste näyttää liittyvän mentaalisiin malleihin. Tukahduttamisen hyödyt ja haitat ovat varsin selväpiirteisesti ymmärrettävissä, mutta hybridistrategia jättää nämä pimentoon. “Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”, kuten presidentti J. K. Paasikivi aikoinaan sanoi.

Useimmat eivät näytä ymmärtävän, että tukahduttamisen poissulkemisen jälkeen vaihtoehdot ovat vähissä. Ajatellaan, että jos rajoituksia ei olisi niin paljon, niin tilanne palautuu pian normaaliksi. Jotkut näyttävät uskovan, että jos vain muistamme pestä kädet, yskiä hihaan, pitää turvavälit ja käyttää maskia, niin virus on pian taltutettu. Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa näytetään jopa uskovan, että rokotteen saapuminen ikään kuin välittömästi pysäyttäisi epidemian ja paluu normaaliin on kivenheiton päässä. Näinhän ei tietenkään tule käymään, koska rokotteiden pitkäaikaisesta tehosta on edelleen suurta epäselvyyttä ja rokotukset eivät tehoa välittömästi.

Tukahduttaminen on edelleen järkevä tavoite, vaikka monet yhä edelleen toista väittävät. Hybridistrategia ei tarjoa muuta kuin jatkuvan pumppausliikkeen: tauti onnistutaan painamaan alas tietyllä alueella, mutta pian se löytää tiensä toiselle alueelle, koska alueiden välistä liikkuvuutta ei ole rajoitettu. Jos emme kykene rajoittamaan viruksen leviämistä nyt, on aivan turha väittää, että jokin yksittäinen taikatemppu riittäisi korjaamaan ongelman. Monet maat ovat jo onnistuneet tukahduttamaan koronaviruksen ja pysäyttämään sen leviämisen yhteisöissä, mutta Suomessa teeskennellään tietämättömiä.

Koronakriisi osoittaa, kuinka heikosti suomalainen yhteiskunta on valmistautunut pandemiatilanteisiin. Samaan aikaan poikkeuksellinen tilanne on kuitenkin luonut ennennäkemättömiä mahdollisuuksia, joita emme kuitenkaan ole onnistuneet hyödyntämään.

Suomella on kuitenkin vielä mahdollisuudet osoittaa virusvapauden merkitys. Se, että edes poliitikot eivät ymmärtävän virusvapauden tarjoamia mahdollisuuksia, on harmillista.